Opiskelu, tiede – ja elämä

Tämä on joululahjani teille, jotka tämän luette. Toivon, ettei se ole ainoa tai edes paras lahja, jonka tänä jouluna saatte. Hyvää joulua kaikille! ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuva: Ritva Viitanen Y liopiston syyslukukausi ja samalla vuosi 2019 on saapumassa päätökseensä. Tässä kohtaa on hyvä paikka hieman katsoa menneitä kuukausia taaksepäin ja pohtia, mitä sitä on tullut tehtyä ja jätettyä tekemättä. Mikä on jatko-opintojen ja väitöstutkimuksen tilanne? Mikä on ollut kivaa ja mikä vähemmän kivaa? Mikä on onnistunut, mikä puolestaan mennyt pahemman kerran penkin alta löytyvän irrallisen lattialaudan raosta, syöpynyt maa- ja kallioperän läpi esihistoriallisiin kerrostumiin saakka? Sillä selvää on, että kolikon molemmat kääntöpuolet ovat olleet vuoroin näkyvillä. Miten kurssien kanssa on mennyt? Kiitos kysymästä, kurssit ovat sujuneet pääasiassa oikein mallikkaasti. Eikä ihme, onhan tä...

Tämä on kiertokävelymme etappi numero kaksi. Matkasta tulee näköjään vielä pidempi kuin pelkäsinkään. Siirtymätaipaleella kultamitalitason viivytyksiä. Taitaa olla jo myöhäistä huomauttaa talvipopojen vaihtamisesta alle. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuva: Scrap This Pack/Flickr O lemme saapuneet massiivisen rakennuskompleksin äärelle. Tai sitten ihan pienen mökin pihalle vaan. Kuka tietää, ehkä perspektiivi hämää. Sanasta teollisuus vain tuli mielikuva, että tässä oltaisiin menossa jonkin suuren ja savuavan kolossin uumeniin, jossa jumalankoneet pitävät tannerta tärisyttävää mekkalaa ja vierailijoidenkin on turvallisuuden nimissä verhouduttava haarniskaan. Pitäisiköhän alkaa jo käyttää jotain toista termiä, kun teollisuudessa kalskahtaa edelleen menneen maailman meininki? Voitaisiinko jo siirtyä kokonaan puhumaan jalostuksesta, tai jos anglismeja harrastaa, niin prosessoinnista? Ruokaakin v...

Tämä päivitys aloittaa postausten sarjan otsikolla "Kiertokävely ympäri ruokaketjun". Maataloudesta aloitetaan, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, pitäisi reitin palauttaa meidät takaisin alkupisteeseen. Kävelyn kokonaiskestosta sen sijaan ei ole mitään takuita, joten kunnon vaelluskenkiin kannattaa satsata. --------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuvan lähde: Shreeneet Rathi/Pexels A rvioiden mukaan maailman maataloustuotannossa syntyy sellaiset 12 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia* kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain. Ihmisperäisistä kokonaispäästöistä ne kattavat 15–26 %. Suomen ikioma lukema osuu aika mukavasti tuohon välikköön. Mutta mistä nämä luvut oikeastaan koostuvat? No, jos aloitetaan siitä, että nykymuotoinen maatalous vaatii paljon pinta-alaa. Alaa tarvitsevat niin pellot, laitumet, kasvihuoneet kuin kasvatuseläinten suojatkin, kuten navetat. Tyypillisesti ala on raivattu ja mon...

Tästä tulikin kohtuullisen pitkä avautuminen. Vaan eipä hätää, takki ei vielä tyhjentynyt, ja jatko-osia jatko-opiskelijan arkipäivästä on tässä jatko-opiskelublogissa taatusti luvassa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------- K irjoitan tätä yksin kotona. Kirjoituspöydällä edessäni, silmieni ja sormenpäideni alla on seitsemän vuoden kypsään ikään ehtinyt, uskollinen vaikkakin ymmärrettävistä syistä vauhtiaan hidastanut pieni läppärini. On sunnuntai-iltapäivä. Nämä viikonloputkaan eivät siis anna armoa. Ympärilläni on tyhjä, juuri käynnistyneen syksyn jo hivenen viilentämä huone, ja ulkoa tulee tasaisen harmaan pilvipeiton läpi siilautuvaa, niin ikään harmaanoloista valoa. Vuorokaudenajasta huolimatta valon kokonaismäärä on varsin vähäinen; toinen todiste syksyyn laskeutumisesta. Eipä ole kesä enää. Vuodenajan vaihtumista ei tosin työmääriä tarkastelemalla voi päätellä, sillä opiskelijoillahan ei tunnetusti ole ...

No, tämähän nyt on vain tällaista tajunnanvirtaa. Ei kannata ottaa liian vakavasti. Tai siis sisältö vakavasti mutta kirjoittajaa ei. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------  A loitetaanpa tietokilpailukysymyksellä. Kysymys kuuluu: kuinka paljon ruokaa maailmassa tuotetaan suhteessa syöjien lukumäärään? Ja vastausvaihtoehdot: A: vähemmän kuin kaikkien ihmisten tarpeeksi B: suunnilleen kaikkien ihmisten tarpeeksi C: enemmän kuin kaikkien ihmisten tarpeeksi Koska uutisista saa lukea vähän väliä eri maailmankolkkia piinaavista nälänhädistä ja siitä, että edelleen iso osa maapallon ihmisistä ei saa päivittäin riittävästi ruokaa syödäkseen, oikean vastauksen pitää olla A, eikö niin? Toisaalta pisimmälle kehittyneissä maissa kamppaillaan syvenevän ylipaino- ja lihavuusongelman kanssa, mutta valtaosa ihmiskunnastahan asuu niissä maissa, joissa nälkä on täyttä arkipäivää. Eli edelleen A, niinhän? ...

Pieni huomautus: tämän julkaisun teksti ei ole laadultaan tieteellisen viestinnän vaatimustasoa. Ethän käytä tätä blogia ensisijaisena tietolähteenä. Kiitos ja anteeksi! --------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuvan lähde: Taz/Flickr E lävinä organismeina menemme koko ajan eteenpäin. Kuljemme pitkin polkua, joka joskus on suora, joskus mutkittelee kovastikin. Toisinaan polku on mukavan tasainen ja toisinaan taas niin täynnä röykkyjä, että nilkannyrjähdyksiltä on melkein mahdotonta välttyä, lievemmistä horjahduksista puhumattakaan. Aikanaan polku päättyy. Kuitenkin, jos meidät maan matoset hajottaa atomeiksi, voimme huomata olevammekin osa kiertoliikettä. Kiertokulkua . Suuressa mittakaavassa palaaminen lähtöpaikkaan - tai tarkemmin lähtöpaikan ja maalin täydellinen puuttuminen - on maailmankaikkeudessamme eteenpäin paarustamista luonnollisempaa. Luonnosta lö...

Tekstinkäsittely Bloggerissa on aika jännä juttu. Toivottavasti tämä ja kaikki julkaisut nyt ja jatkossa näkyvät teille ihan asiallisessa asussa. --------------------------------------------------------------------------------------------------- M ikä susta tulee isona? Mikä musta tulee? Kun maantieteestä tuli ykkösopiskeluvaihtoehtoni lukion toisen ja kolmannen vuoden taitteessa, en todellakaan miettinyt luvun avaavaa kysymystä. Mitä mietin, olivat tietämieni oppiaineiden ja koulutusohjelmien nimet ja arvioni niiden opiskelemisen sisällöstä. Maantieteen sisältö vaikutti mielessäni kerta kerran jälkeen kiehtovimmalta. Vesistöjä. Ilmastoa. Mannerten mullistuksia. Maaseutuja ja kaupunkeja. Ihmisiä ja heidän suhteitaan ympäristöönsä. Tuota kun pääsisi opiskelemaan korkeimmalla mahdollisella tasolla. Noita kaikkia aiheita ja monia muita. En osannut kuvitella mitään ylevämpää henkilökohtaista tulevaisuudenkuvaa. Tunnistin itsessäni jo maantieteilijöiden ammattitaudin, kaikki kiinn...

Paha tapani on toisinaan selitellä selittämisen sijasta, joten sopii huomauttaa, jos teksti jossain kohtaa menee pseudosuomen puolelle. --------------------------------------------------------------------------------------------------- J os kuvittelit, että jatko-opiskelijaksi on yhtä yksinkertaista hakeutua kuin perustutkinto-opiskelijaksi, olit väärässä. Minä kuvittelin, olin väärässä, mutta onneksi huomasin erheeni hyvissä ajoin ja opin tulemaan toimeen tosiasioiden kanssa. Tähän mennessä melkein koko hakeutumisprosessi on käyty läpi, mutta jotain kai kertoo, että viimeiset kriittiset askelmat ovat vielä vuodenkin jälkeen jäljellä. Seuraavassa luettelen kaikki vaiheet siinä järjestyksessä kuin olen ne itse saanut suoritettua. 1. Kontaktihenkilö Tohtorin tutkintoa suorittamaan ei käytännössä pääse täysin omin voimin. Vähintään tarvitaan henkilö, joka suostuu ohjaamaan väitöstutkimustasi. Paras tapa aloittaa tällaisen henkilön etsiminen on ottaa yhteyttä graduohjaajaasi,...

Tämä on elämäni ensimmäinen vakavasti otettava blogijulkaisu. Tätä ja kaikkia tulevia julkaisuja saa jakaa mielensä mukaan, mikäli uskoo perhe-, kaveri- tai tuttavapiiristään löytyvän ihmisiä, jotka saattaisivat olla kulloisestakin aiheesta kiinnostuneita. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ E lettiin kevättä 2018. Pakersin graduni parissa lähes täysipäiväisesti, sillä muut opintoni Turun yliopistossa olivat viimeistä kurssia ja paria kirjallisuustenttiä vaille suoritettuina, enkä ollut työsuhteessa. Tutkimustulosten ja aikaisemman kirjallisuuden välisen keskustelun valvojana toimiessani alkoivat ajatukseni jo väistämättä kääntyä valmistumisen jälkeiseen aikakauteen, joka häämötti kauhistuttavan lähellä tulevaisuudessa. Mitä sitten tapahtuu, kun paperit on kädessä ja koko maailma avautuu silmien edessä? Mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä? Työnhakuun, kai, mutta millaisia paikkoja hakea? Kas siinä pulma, sillä...