13. luku: Lupa syödä
Kiertokävely ei olisi kiertokävely, ellei joku jossain välissä hihkaisisi: "Hei, mehän ollaan ihan lähellä mun kotia!" Menkäämme siis ihan vaan pikkaisen kurkistamaan 7,7 miljardin syömärin ruokakomeroon.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Syömään! Ennen ku jähtyy!"
Aah! Oi kultaista kotoa! Turvapaikka. Oma tupa, oma lupa ja oma napa. Niin ja oma keittiö. Jääkaappi. Liesi. Mikro. Keittiönpöytä. Herkkujemma.
Oma biojäteastia, joka on jäänyt taas kerran tyhjentämättömänä haisemaan tiskialtaan alaiseen ydinreaktorikammioon.
Jep, tervetuloa meille! On tullut aika sulkea ruokajärjestelmän kiertokulku viimeisellä varsinaisella pysähdyspaikalla. Tänään, yksinäisen eläjän nurkista löytyvistä sattumista kyhätty välipalatuokio on omistettu ruoan kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä juttelemiselle.
Pakko aloittaa ruokavalinnoista. Jos olet niin onnekas, että sinulla on merkittävästi valtaa vaikuttaa siihen, millaisesta sapuskasta tarvitsemasi ravintoaineet hankit, on sinulla myös valtaa koko ruokajärjestelmän ekologiseen kestävyyteen. Sama valta ulottuu kuitenkin myös henkilökohtaiseen terveyteesi, talouteen, eettisyyteen ja useisiin muihin ruoan kulutuspäätöksenteon taustavaikuttimiin. Olisi haitallista, peräti vaarallista rakentaa ruokavalionsa pelkästään ympäristövaikutusten perusteella, sillä pahimmassa tapauksessa se voisi käydä kuolemaksi. Tämän vuoksi ruoan kulutuksen ilmastopäästöjen vähentäminen on himputin haastava tehtävä. Kuluttajat pohjaavat näkemyksensä ekologisesti kestävistä ruokavalinnoista omiin arvoihinsa, tarpeisiinsa ja motivaatioonsa, tietoonsa ja tietämykseensä ja ulkopuoliseen kontrolliin, jotka kilvan huutavat heidän korvaansa: "Syö sitä! Vältä tätä!"
Niin tai näin, on olemassa joitakin perussääntöjä, jotka on tutkimuksissa todettu hyviksi ilmastotietoisen kuluttajan ohjenuoriksi ja jotka tukevat yleistä ruokajärjestelmän kestävää kehitystä, kuten:
1. Veganismi on paras. Luonnonvarakeskuksen (Luke) RuokaMinimi-hanke on vain yksi esimerkki tutkimuksesta, jonka mukaan täysin kasviperäinen ruokavalio aiheuttaa kaikkein pienimmät kasvihuonekaasupäästöt.
2. Lihan välttely ei tee autuaaksi. Lihan laadulla on väliä. Märehtijöiden lihan tuottamisen kasvihuonepäästöt ovat paljon suuremmat kuin vaikkapa broilerin saati villinä kasvaneen kalan lihan. Toisaalta joidenkin juustojen hiilijalanjälki on jopa sianlihaa suurempi, ja onkin huomattu, että runsaasti maitotuotteita sisältävä kasvisruokavalio on ilmaston kannalta huonompi kuin maltillisesti kaikenlaisia eläinperäisiä ruokia sisältävä sekaruokavalio.
3. Kasviperäisissäkin ruoissa on eroja. No varmasti! Nyrkkisääntönä toimii valita ennemmin vähemmän esikäsittelyä vaativa, satokauden mukainen ja lähellä tuotettu vaihtoehto ja huolehtia tarvittavista valmistelutoimenpiteistä itse. Silloin on mahdollisuus tinkiä etenkin energiankulutuksesta ja kuljetusten päästöistä.
Tutkimustieto elintarvikkeiden kestävyydestä kannustaa tiedostavia kuluttajia ruokavaliosiirtymään. Niitä, joille ekologinen kestävyys ei ole niin iso tekijä ruokaa valitessa, kiinnostavat varmasti huomiot kasviperäisen ruokavalion terveellisyydestä ja kasvisten edullisuudesta brändilihatuotteisiin verrattuna. Siirtymää kuitenkin hidastaa se, että tutkimuksen edistymisestä huolimatta tietoaukkoja elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä on vielä paljon, tavanomaisesta kulutuskäyttäytymisestä irtautuminen on vaikeaa, vaihtoehtojen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on vaihtelua ja ilmoilla on myös paljon virheellistä tietoa levittämässä negatiivista asennetta kestävää syömistä kohtaan.
Mennään sitten sinne ruokaketjuun. Kun kotitaloudet liittyvät osaksi ketjua, ensimmäinen kysymys kuuluu: mistä ruoka kotsaan tupsahtaa? Yksi vaihtoehto tietysti on, että kasvattaa syömänsä ruoan itse, mutta harvalle suomalaiselle se nykyään on enää todellisuutta ikkunalautayrttejä ja parveketomaatteja lukuun ottamatta. Myös ruoan hankkiminen luonnosta on tänä päivänä lähinnä mukava harrastus. Niinpä, melkein kaikkien meidän on hankittava ruokamme ulkopuolisilta tuottajilta. Oli kyseessä sitten alkutuottaja, pieni ruoan vähittäismyyjä tai massiivinen hypermarkettiketju, omia vähäisiä resursseja on pistettävä peliin syötävän saamiseksi massuun temppeliä ravitsemaan.
Vaikka asutus keskittyy jatkuvasti entistä enemmän kaupunkeihin, kauppaostoksilla käydään edelleen tyypillisesti omalla autolla. Päästöttömien liikkumismuotojen valitseminen voi nollata ruoan kuljetusketjun viimeisen vaiheen päästöt kokonaan. Silloin, kun moottorivoiman hyödyntäminen on välttämätöntä, kannattaa toteuttaa pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta ja ostaa esimerkiksi koko viikon ruoat kerralla tai yhdistää ostosmatkat parturikäyntien ja salitreenipäivien yhteyteen. Toisaalta yleistymään päin ovat ruoan kuljetuspalvelut, jolloin yksi ainoa pakettiauto toimittaa ruokaostokset lukuisten ihmisten kotiovelle.
Miten ruoka säilytetään? Kylmäsäilytys kasvattaa ruoan kasvihuonekaasupäästöjä energiankulutuksen kautta. Kylmäkoneiden laatuun olisi hyvä panostaa, mutta monille meistä isoihin kodinkoneisiin on sidottu leijonanosa kiinteästä omaisuudestamme, jolloin ne uusitaan yleensä vain, kun hajoavat eikä korjaaminen/korjauttaminen kannata.
Miten valmistetaan? Vähemmän kuumentamista merkitsee pienempää energiankulutusta. Keittiön suurin energiasyöppö on uuni, jonka optimaalinen käyttö esi- ja jälkilämpöjen hyödyntämisineen kannattaa. Pelkästään energiankulutusta ajatellen taas kannattaa valita mikro, jos vain mahdollista. Mutta monet ruoat sopivat suuhun ihan raakana, jotkut yllättävätkin, niin kuin sipulit ja kukka- ja parsakaali.
Mitä jätteille ja tähteille tapahtuu? Kokonaan ruokajätteitä on käytännössä mahdotonta nollata, ellei sitten syö pelkkiä säilykkeitä ja eineksiä ja ulkoista jäteongelmaa ruokajärjestelmän muille toimijoille. Joka tapauksessa, käytännössä meillä kaikilla on varaa pienentää syömättä jäävän ruoan osuutta kaikesta kotiin ostetusta mahantäytteestä. Ruokahävikki ja tarpeeton orgaaninen jäte edistävät kasvihuoneilmiön voimistumista, sillä ne ovat kaikkien jätteiden tapaan tuhlailevaa, tehotonta resurssienkäyttöä. Kun nämä on pienennetty kotitaloudessa minimiin, jäljelle jäävä jäte tulisi ensisijaisesti kompostoida ja hyödyntää vaikkapa kasvualustana, toissijaisesti sijoittaa biojätteeseen niin, että ne lisäisivät jätehuollon päästökuormaa mahdollisimman vähän.
Miten pienentää kotitalouksien ruokahävikkiä? Netti on tulvillaan tähän aiheeseen liittyviä vinkkilistoja, joten teen tähän niistä pikaisen koosteen. Lisää voi helposti etsiä itse hakukoneiden avulla.
Kuluttajilla on oma tärkeä roolinsa ruokajärjestelmän kiertotaloudessa. Perinteisessä lineaaritaloudessa kulutusvaihe johtaa loppujätteiden syntyyn, jotka loppusijoitetaan tai hävitetään esimerkiksi polttamalla. Tämän vuoksi kuluttajien roolina on omalta osaltaan huolehtia, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja että se vähäinen syntyvä jäte käsitellään järkevimmällä mahdollisella tavalla. Kaupallisille tuottajille elinehtona on riittävä kysyntä, mikä johtaa siihen, että kuluttajilla on valtaa kulutuspäätöksillään vaikuttaa myös heidän toimintansa kestävyyteen. Valitsemalla materiaalien kierrätykseen sitoutuneiden, jatkuvasti toimintaansa kehittävien yritysten tuotteita, pyörähtää kiertotalouspyörä taas yhden nykäyksen verran eteenpäin. Toisaalta jakamistalous on sekin osa kiertotalousideaa, joten keskitetyt ruoan kotiinkuljetukset, yhteiskuljetukset kauppaostoksille ja yhteiskäytössä olevat ruoan kasvatuksen, säilytyksen ja valmistuksen tilat ja laitteet edistävät ruoan kiertotaloutta. Nämä ovat lupaavalla tavalla saaneet viime vuosina kannatusta Suomessakin.
Eikä siinä vielä kaikki: suomalaiset ovat myös entistä valveutuneempia ja kiinnostuneempia vaiheista, jotka edeltävät hetkeä, kun ruoka päätyy heidän haltuunsa. Hyviä uutisia! Kiertotalouskaruselliin mukaan hyppääminen auttaa tässä. Karusellissa tuottajat ja kuluttajat ovat tiiviimmin toistensa yhteydessä, jolloin koko järjestelmästä tulee pinnanalaisia mekaniikkoja myöten läpinäkyvämpi. Ruokahuijaukset ja muu kyseenalainen touhuaminen ruoan kanssa joutuvat herkemmin päivänvaloon, ja alkuperämaa-, terveys- ja hiilijalanjälkitiedot on helpompi selvittää. Siis hyötyjä on paljon muitakin kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Tämä voisi merkitä ruokavallankumousta.
Tässä ja nyt.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Syömään! Ennen ku jähtyy!"
Aah! Oi kultaista kotoa! Turvapaikka. Oma tupa, oma lupa ja oma napa. Niin ja oma keittiö. Jääkaappi. Liesi. Mikro. Keittiönpöytä. Herkkujemma.
Oma biojäteastia, joka on jäänyt taas kerran tyhjentämättömänä haisemaan tiskialtaan alaiseen ydinreaktorikammioon.
Jep, tervetuloa meille! On tullut aika sulkea ruokajärjestelmän kiertokulku viimeisellä varsinaisella pysähdyspaikalla. Tänään, yksinäisen eläjän nurkista löytyvistä sattumista kyhätty välipalatuokio on omistettu ruoan kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä juttelemiselle.
Pakko aloittaa ruokavalinnoista. Jos olet niin onnekas, että sinulla on merkittävästi valtaa vaikuttaa siihen, millaisesta sapuskasta tarvitsemasi ravintoaineet hankit, on sinulla myös valtaa koko ruokajärjestelmän ekologiseen kestävyyteen. Sama valta ulottuu kuitenkin myös henkilökohtaiseen terveyteesi, talouteen, eettisyyteen ja useisiin muihin ruoan kulutuspäätöksenteon taustavaikuttimiin. Olisi haitallista, peräti vaarallista rakentaa ruokavalionsa pelkästään ympäristövaikutusten perusteella, sillä pahimmassa tapauksessa se voisi käydä kuolemaksi. Tämän vuoksi ruoan kulutuksen ilmastopäästöjen vähentäminen on himputin haastava tehtävä. Kuluttajat pohjaavat näkemyksensä ekologisesti kestävistä ruokavalinnoista omiin arvoihinsa, tarpeisiinsa ja motivaatioonsa, tietoonsa ja tietämykseensä ja ulkopuoliseen kontrolliin, jotka kilvan huutavat heidän korvaansa: "Syö sitä! Vältä tätä!"
Niin tai näin, on olemassa joitakin perussääntöjä, jotka on tutkimuksissa todettu hyviksi ilmastotietoisen kuluttajan ohjenuoriksi ja jotka tukevat yleistä ruokajärjestelmän kestävää kehitystä, kuten:
1. Veganismi on paras. Luonnonvarakeskuksen (Luke) RuokaMinimi-hanke on vain yksi esimerkki tutkimuksesta, jonka mukaan täysin kasviperäinen ruokavalio aiheuttaa kaikkein pienimmät kasvihuonekaasupäästöt.
2. Lihan välttely ei tee autuaaksi. Lihan laadulla on väliä. Märehtijöiden lihan tuottamisen kasvihuonepäästöt ovat paljon suuremmat kuin vaikkapa broilerin saati villinä kasvaneen kalan lihan. Toisaalta joidenkin juustojen hiilijalanjälki on jopa sianlihaa suurempi, ja onkin huomattu, että runsaasti maitotuotteita sisältävä kasvisruokavalio on ilmaston kannalta huonompi kuin maltillisesti kaikenlaisia eläinperäisiä ruokia sisältävä sekaruokavalio.
3. Kasviperäisissäkin ruoissa on eroja. No varmasti! Nyrkkisääntönä toimii valita ennemmin vähemmän esikäsittelyä vaativa, satokauden mukainen ja lähellä tuotettu vaihtoehto ja huolehtia tarvittavista valmistelutoimenpiteistä itse. Silloin on mahdollisuus tinkiä etenkin energiankulutuksesta ja kuljetusten päästöistä.
Tutkimustieto elintarvikkeiden kestävyydestä kannustaa tiedostavia kuluttajia ruokavaliosiirtymään. Niitä, joille ekologinen kestävyys ei ole niin iso tekijä ruokaa valitessa, kiinnostavat varmasti huomiot kasviperäisen ruokavalion terveellisyydestä ja kasvisten edullisuudesta brändilihatuotteisiin verrattuna. Siirtymää kuitenkin hidastaa se, että tutkimuksen edistymisestä huolimatta tietoaukkoja elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä on vielä paljon, tavanomaisesta kulutuskäyttäytymisestä irtautuminen on vaikeaa, vaihtoehtojen saatavuudessa ja saavutettavuudessa on vaihtelua ja ilmoilla on myös paljon virheellistä tietoa levittämässä negatiivista asennetta kestävää syömistä kohtaan.
Mennään sitten sinne ruokaketjuun. Kun kotitaloudet liittyvät osaksi ketjua, ensimmäinen kysymys kuuluu: mistä ruoka kotsaan tupsahtaa? Yksi vaihtoehto tietysti on, että kasvattaa syömänsä ruoan itse, mutta harvalle suomalaiselle se nykyään on enää todellisuutta ikkunalautayrttejä ja parveketomaatteja lukuun ottamatta. Myös ruoan hankkiminen luonnosta on tänä päivänä lähinnä mukava harrastus. Niinpä, melkein kaikkien meidän on hankittava ruokamme ulkopuolisilta tuottajilta. Oli kyseessä sitten alkutuottaja, pieni ruoan vähittäismyyjä tai massiivinen hypermarkettiketju, omia vähäisiä resursseja on pistettävä peliin syötävän saamiseksi massuun temppeliä ravitsemaan.
Vaikka asutus keskittyy jatkuvasti entistä enemmän kaupunkeihin, kauppaostoksilla käydään edelleen tyypillisesti omalla autolla. Päästöttömien liikkumismuotojen valitseminen voi nollata ruoan kuljetusketjun viimeisen vaiheen päästöt kokonaan. Silloin, kun moottorivoiman hyödyntäminen on välttämätöntä, kannattaa toteuttaa pidemmän aikavälin suunnitelmallisuutta ja ostaa esimerkiksi koko viikon ruoat kerralla tai yhdistää ostosmatkat parturikäyntien ja salitreenipäivien yhteyteen. Toisaalta yleistymään päin ovat ruoan kuljetuspalvelut, jolloin yksi ainoa pakettiauto toimittaa ruokaostokset lukuisten ihmisten kotiovelle.
Miten ruoka säilytetään? Kylmäsäilytys kasvattaa ruoan kasvihuonekaasupäästöjä energiankulutuksen kautta. Kylmäkoneiden laatuun olisi hyvä panostaa, mutta monille meistä isoihin kodinkoneisiin on sidottu leijonanosa kiinteästä omaisuudestamme, jolloin ne uusitaan yleensä vain, kun hajoavat eikä korjaaminen/korjauttaminen kannata.
Miten valmistetaan? Vähemmän kuumentamista merkitsee pienempää energiankulutusta. Keittiön suurin energiasyöppö on uuni, jonka optimaalinen käyttö esi- ja jälkilämpöjen hyödyntämisineen kannattaa. Pelkästään energiankulutusta ajatellen taas kannattaa valita mikro, jos vain mahdollista. Mutta monet ruoat sopivat suuhun ihan raakana, jotkut yllättävätkin, niin kuin sipulit ja kukka- ja parsakaali.
Mitä jätteille ja tähteille tapahtuu? Kokonaan ruokajätteitä on käytännössä mahdotonta nollata, ellei sitten syö pelkkiä säilykkeitä ja eineksiä ja ulkoista jäteongelmaa ruokajärjestelmän muille toimijoille. Joka tapauksessa, käytännössä meillä kaikilla on varaa pienentää syömättä jäävän ruoan osuutta kaikesta kotiin ostetusta mahantäytteestä. Ruokahävikki ja tarpeeton orgaaninen jäte edistävät kasvihuoneilmiön voimistumista, sillä ne ovat kaikkien jätteiden tapaan tuhlailevaa, tehotonta resurssienkäyttöä. Kun nämä on pienennetty kotitaloudessa minimiin, jäljelle jäävä jäte tulisi ensisijaisesti kompostoida ja hyödyntää vaikkapa kasvualustana, toissijaisesti sijoittaa biojätteeseen niin, että ne lisäisivät jätehuollon päästökuormaa mahdollisimman vähän.
Miten pienentää kotitalouksien ruokahävikkiä? Netti on tulvillaan tähän aiheeseen liittyviä vinkkilistoja, joten teen tähän niistä pikaisen koosteen. Lisää voi helposti etsiä itse hakukoneiden avulla.
- osta suunnitelmallisesti vain sen verran ruokaa kuin tarvitset
- valokuva jääkaapin ja ruokakomeron sisällöstä on fiksu kauppalista
- ota lautaselle ruokaa vain sen verran kuin varmasti jaksat syödä (aina voi santsata)
- pidä jääkaappisi, pakastimesi ja ruokakomerosi järjestyksessä ja tee säännöllisesti inventaario
- säilytä ruoka oikeassa paikassa (pakastin ja pakastelokero ovat kotikokin parhaita kavereita)
- hyödynnä tähteet seuraavilla aterioilla ja parhaat päivänsä nähneet ruoat luovasti ruoanlaitossa (esim. kuivahtaneesta leivästä krutonkeja)
- parasta ennen on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä (eikä näitä päivämääriä muutenkaan ole syytä tuijottaa sokeasti vaan luottaa omiin aisteihinsa)
- (muovi)pakkaus ruoan ympärillä puolustaa paikkaansa, jos se estää ruokaa pilaantumasta
- älä silti vaaranna terveyttäsi (ellei syömäkelpoisuudesta ole takuuta, parempi pitää poissa suusta)
Kuluttajilla on oma tärkeä roolinsa ruokajärjestelmän kiertotaloudessa. Perinteisessä lineaaritaloudessa kulutusvaihe johtaa loppujätteiden syntyyn, jotka loppusijoitetaan tai hävitetään esimerkiksi polttamalla. Tämän vuoksi kuluttajien roolina on omalta osaltaan huolehtia, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja että se vähäinen syntyvä jäte käsitellään järkevimmällä mahdollisella tavalla. Kaupallisille tuottajille elinehtona on riittävä kysyntä, mikä johtaa siihen, että kuluttajilla on valtaa kulutuspäätöksillään vaikuttaa myös heidän toimintansa kestävyyteen. Valitsemalla materiaalien kierrätykseen sitoutuneiden, jatkuvasti toimintaansa kehittävien yritysten tuotteita, pyörähtää kiertotalouspyörä taas yhden nykäyksen verran eteenpäin. Toisaalta jakamistalous on sekin osa kiertotalousideaa, joten keskitetyt ruoan kotiinkuljetukset, yhteiskuljetukset kauppaostoksille ja yhteiskäytössä olevat ruoan kasvatuksen, säilytyksen ja valmistuksen tilat ja laitteet edistävät ruoan kiertotaloutta. Nämä ovat lupaavalla tavalla saaneet viime vuosina kannatusta Suomessakin.
Eikä siinä vielä kaikki: suomalaiset ovat myös entistä valveutuneempia ja kiinnostuneempia vaiheista, jotka edeltävät hetkeä, kun ruoka päätyy heidän haltuunsa. Hyviä uutisia! Kiertotalouskaruselliin mukaan hyppääminen auttaa tässä. Karusellissa tuottajat ja kuluttajat ovat tiiviimmin toistensa yhteydessä, jolloin koko järjestelmästä tulee pinnanalaisia mekaniikkoja myöten läpinäkyvämpi. Ruokahuijaukset ja muu kyseenalainen touhuaminen ruoan kanssa joutuvat herkemmin päivänvaloon, ja alkuperämaa-, terveys- ja hiilijalanjälkitiedot on helpompi selvittää. Siis hyötyjä on paljon muitakin kuin ilmastonmuutoksen hillitseminen. Tämä voisi merkitä ruokavallankumousta.
Tässä ja nyt.
Kommentit
Lähetä kommentti