35. luku: Esikoisartikkelin aikajana 2: Pakollinen jatko-osa
Heinäkuun lopulla 2024 tilanne oli tämä: väitöskirjani ensimmäisen artikkelin käsikirjoitus oli saanut julman hylkäyksen mutta kieltäytynyt lannistumasta. Kotikoloonsa vetäytymisen sijaan se marssi selkä suorana seuraavan lehden toimitukseen ilmoittautumaan. Kun aikajana katkesi, käsikirjoitus oli edelleen toimituskunnan käsissä, emmekä olleet kuulleet sen kohtalosta mitään.
Emmekä kuulleet. Mitään. Kuukausiin.
Kollegoiden syyniin
Tai siis tarkemmin sanottuna emme olisi kuulleet, ellemme olisi käyneet kärpäsinä katossa vaklaamassa toimituskunnan kokouksissa. Lehden submission-palveluun* ilmestyi vaivihkaa jossakin välissä tekstit "Review"** ja "Assigned reviews completed 0/4"** ilman, että meille ilmoitettiin käänteestä suoraan. En voi väittää, että olisin ollut kovasti pahoillani, sillä näissä asioissa yleensä hiljaisuus on positiivinen merkki. Lehdet lähes aina antavat kyllä kuulua, jos käsikirjoituksella ei heistä ole edellytyksiä tulla julkaistuksi.
Lopullinen vahvistus aavistuksemme oikeellisuudelle saapui syyskuun puolivälissä, kun lehti kinusi meiltä uusia nimiä mahdollisiksi vertaisarvioijiksi. Jo submittausvaiheessa* piti ehdottaa, ketkä asiantuntijat voisivat mahdollisesti olla päteviä arvioimaan käsikirjoitusta nimettömänä ja objektiivisesti. Vähän hassua kyllä olla itse valitsemassa kommentoijia kässärille, mutta tällaista tämä nykypäivänä on. Kaikki tutkijat ovat tahoillaan kiireisiä, ja kun arvioitsijoille ei makseta lainkaan korvausta, kannustimet leikkiin lähtemiseen rajoittuvat lähinnä solidaarisuudesta kumpuavaan kohottavaan oloon. Artikkelien kirjoittajilla on usein paras näkemys siitä, kuka kulloisellakin alalla vaikuttavista tutkijoista olisi riittävän sinisilmäinen ottaakseen urakan kontolleen.
"Vähäisiä" korjauksia
Marraskuun alussa 2024 vertaisarviointiprosessi valmistui. Kaikki käänteet huomioiden yllättävän nopeasti jopa. Ja päätöskin oli kumman suotuisa: Minor Revisions Required. Eli suomeksi: pelkkiä vähäisiä korjauksia vaaditaan.
Tämä on käytännössä paras päätös, jonka tieteellisen artikkelin käsikirjoitus voi saada vertaisarvioinnin päätteeksi. On erittäin harvinaista, että artikkeli hyväksytään julkaistavaksi suorilta käsin. Voin kertoa, että olin häkeltynyt käsikirjoituksemme saamasta vastaanotosta, ja sähköpostiviestiensä sävyn perusteella ohjaajani olivat hyvin mielissään hekin.
Okei, mitkä sitten ovat vähäisiä korjauksia?
Se on suhteellista. Ainakin kommenttien ja korjausehdotusten (lue: vaatimusten) lista venyi pitkäksi ja karttui useammassa vaiheessa. Arvioitsija 1 esitti vain pari huomiota, Arvioitsija 2 puolestaan kokonaista 15 kappaletta. Enemmän sääntö kuin poikkeus, että muillakin käy näin. Me sentään olimme onnekkaita, että molemmat arvioitsijat pidättäytyivät haukkumasta meitä pataluhiksi. Enemmän poikkeus kuin sääntö, ikävä kyllä...
Kylkiluita rusentava loppurutistus
Vastasimme ensimmäiseen kommenttisettiin, teimme tarpeelliset korjaukset ajatellen, että varmaan he jo seuraavaksi sanovat, että okei, olemme valmiita hyväksymään tämän julkaistavaksi - ja eikö mitä lehdeltä tullut vastapalloon lisää korjattavaa, kaikkiaan 27 kohdan listan muodossa.
Mitä ilmeisimmin he jopa pyysivät konsulttiapua vielä kolmanneltakin arvioitsijalta, koska alkuvaiheessa tilastomenetelmiämme koskevat kommentit olivat ylimalkaisia, kunnes yhtäkkiä syliimme alkoi vyöryä huomattavasti yksityiskohtaisempia huomioita logistisista regressioista***. Ohjaajieni mukaan uuden arvioitsijan ottaminen mukaan prosessiin kesken kaiken on vähintäänkin epäortodoksista, kenties jopa hyvän tieteellisen käytännön vastaista. En kuitenkaan ajatellut kannella lehden toiminnasta Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan, koska lopputuloksen kannalta oli kiistatta tarpeellista, että käsikirjoitusta arvioi menetelmäpalettimme asiantuntija. Artikkelista tuli parempi, joten...
Eikä tässä ymmärtääkseni ole kyse mistään vakavasta tieteen integriteettirikkomuksesta, laittomuudesta puhumattakaan. Luotan siihen, että toimituskunta on koko ajan tiennyt, mitä tekee ja millä seurauksilla.
Niin ja minusta tuli parempi, kun pari anonyymia, itseäni kokeneempaa tutkijaa kiskoi minut ekskursiolle tieteellisen artikkelin kirjoittamisen salomaille. Ensialkuun se satutti, mutta jälkikäteen päällimmäiseksi kohosi kiitollisuus: näitä ja noita virheitä tuskin teen enää koskaan uudestaan, koska "jos se sattuu niin sen muistaa aina".
Lopulta, käsikirjoitusta moneen otteeseen hinkattuamme, vastattuamme muutamaan kymmeneen arvioitsijoiden ja lehden meille esittämään kysymykseen ja kommenttiin, artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi tammikuussa 2025. Bileet, Kauppatorille! Pari kolme viikkoa meni vielä prooffia eli koevedosta viilatessa, kunnes joka ikinen taulukko oli kaunis kuin 50-luvun karttalehti. Aluksi artikkelista julkaistiin niin sanottu prepublication-versio lehden nettisivuille kunnes se pääsi osaksi lehden vuoden 2025 ensimmäistä numeroa 31.3.2025. Nyt se on koko maailman luettavissa osoitteessa https://doi.org/10.23986/afsci.146997 (pysyväislinkki).
***
Koska artikkeli on englanninkielinen ja muutenkin kohtuullisen tekninen, haluan parantaa tieteelliseen tekstiin tottumattomien lukijoiden mahdollisuuksia ymmärtää artikkelin sisältöä. Teen sen kääntämällä artikkelin tiivistelmän sekä Suositukset ja johtopäätökset -luvun suomeksi. Molemmat löytyvät alta. Jos haluat tietää lisää esimerkiksi käyttämistämme menetelmistä tai saamistamme tuloksista, ole yhteydessä esimerkiksi täällä Blogistaniassa, Facebookissa tai sähköpostilla. Lupaan vastata kaikkiin yhteydenottoihin.
Hyvää loppukevättä, tsau!
____________________________________
* Englannin kielen submission-sanalle ei ole olemassa tyhjentävää suomenkielistä vastinetta. Tieteellisen julkaisemisen kontekstissa sanalla tarkoitetaan prosessia, jossa käsikirjoitus lähetetään julkaisusarjalle julkaisemista varten, jossa julkaisusarja käsittelee sitä parhaaksi katsomallaan tavalla ja jossa julkaisusarja päättää, suostuuko julkaisemaan sen vai ei.
** Tieteellisen julkaisemisen integriteetin eli yleisesti hyväksyttyjen käytäntöjen ytimessä on peer-review, vertaisarviointi. Kun tutkija haluaa julkaista artikkelinsa itseään kunnioittavassa tieteellisessä julkaisusarjassa, hänen on hyväksyttävä, että artikkelin käsikirjoitus alistetaan hänen tutkijakollegoidensa arvioitavaksi.
*** Toinen päätutkimusmenetelmämme ristiintaulukoinnin ohella. Logistinen regressioanalyysi on tilastomenetelmä, jossa ideana on selvittää, selittääkö kahden tai useamman muuttujan vaihtelu sitä, tapahtuuko jokin asia vai ei. Tutkimuksessamme olimme kiinnostuneita, selittävätkö eräiden maatilojen ja niitä pyörittävien ihmisten ominaisuudet sitä, ovatko he ottaneet käyttöön kiertotaloustoimenpiteitä vai eivät. Ristiintaulukointi on myös tilastomenetelmä, logistista regressioanalyysia yksinkertaisempi. Siinä vertaillaan aina kerrallaan kahta muuttujaa niiden välisten riippuvuussuhteiden arvioimiseksi. Lisätietoja kiinnostuneille esimerkiksi täällä.
***
Artikkeli 1:n tiivistelmä suomeksi
Siirtyminen kiertotalouteen on välttämätöntä, jotta voidaan puuttua synteettisiin lannoitteisiin ja fossiilisiin luonnonvaroihin perustuvien perinteisten maatalouskäytäntöjen tehottomuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Nämä perinteiset menetelmät heikentävät maaperää, lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä ja saastuttavat vesistöjä ravinnevalunnan kautta. Kiertotalous parantaa kestävyyttä minimoimalla jätettä, optimoimalla resurssien käyttöä ja kierrättämällä ravinteita. Tässä tutkimuksessa analysoidaan kiertotalouskäytäntöjen käyttöönottoa Varsinais-Suomen maatiloilla ja tunnistetaan siihen vaikuttavia tekijöitä. Viljelijöille lähetetyllä kyselyllä arvioitiin kiertotalouskäytäntöjen laajuutta ja toteuttamisen haasteita. Ristiintaulukoinneilla ja logistisilla regressioanalyyseillä arvioitiin, miten maatilojen ominaisuudet ja viljelijöiden asenteet vaikuttavat täytäntöönpanoon. Tulokset osoittavat siirtymän hitauden ja vaihtelevuuden maatilojen välillä. Noin 50 % vastaajista on vähentänyt mineraalilannoitteiden käyttöä, mutta kaupankäynti sivutuotteilla ja erityisesti sivutuotteiden käyttö energiantuotannon raaka-aineina on tiloilla edelleen harvinaista. Monet viljelijät korostavat poliittisen tuen riittämättömyyttä. Yhteenvetona tutkimus toteaa, että poliittiset toimenpiteet, koulutus ja valistus ovat olennaisia omaksumisen nopeuttamiseksi sekä korostaa räätälöidyn alueellisen päätöksenteon merkitystä tehokkaan politiikan kehittämisen kannalta.Artikkeli 1:n Suositukset ja yhteenveto -luku suomeksi
Tutkimuksemme osoittaa, että Varsinais-Suomen maatilat eroavat toisistaan merkittävästi kiertotalouden toimenpiteiden käyttöönoton laajuudessa. Tämä monimuotoisuus voidaan selittää useilla tekijöillä, kuten harkittavien kiertotalouden toimenpiteiden tyypillä, viljelijän iällä ja koulutustaustalla, maataloudesta saatavien tulojen ja muiden tulonlähteiden suhteella sekä tilan tuotantotavalla ja maantieteellisellä sijainnilla. Näiden tekijöiden yhdistetty vaikutus näkyy erityisesti halukkuudessa käyttää orgaanisia lannoitteita, ja myös tilan koolla ja viljelijän sukupuolella on ratkaiseva rooli. Nämä näkemykset korostavat tarvetta tunnustaa maatilojen ainutlaatuiset profiilit ja varmistaa, että siirtyminen kiertotalouteen on osallistavaa, toteuttamiskelpoista ja vaikuttavaa kaikilla maatalouden sektoreilla.
Hynni, A., Käyhkö, J. & Kuhmonen, T. 2025. Factors explaining the differences in the adoption of circular economy measures among farms in Southwest Finland. Agricultural and Food Science 34(1), 12-37. https://doi.org/10.23986/afsci.146997
Kommentit
Lähetä kommentti