Pohdiskelua tieteestä, tutkimuksesta, jatko-opiskelusta ja tohtorikoulutuksesta. Keskustelua kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Väitöstutkimusloki.
LOL. Tämän postauksen piti kertoa kakkosartikkelista, kunnes tajusin, etten voi jättää ykkösen tarinan päätä roikkumaan. Ompeleet tulee aina päätellä, vaikka sitten maailmanlopun syheröllä. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuva: Juan Felipe Ramírez/pexels (kurpitsapää) H einäkuun lopulla 2024 tilanne oli tämä: väitöskirjani ensimmäisen artikkelin käsikirjoitus oli saanut julman hylkäyksen mutta kieltäytynyt lannistumasta. Kotikoloonsa vetäytymisen sijaan se marssi selkä suorana seuraavan lehden toimitukseen ilmoittautumaan. Kun aikajana katkesi, käsikirjoitus oli edelleen toimituskunnan käsissä, emmekä olleet kuulleet sen kohtalosta mitään. Emmekä kuulleet. Mitään. Kuukausiin. Kollegoiden syyniin Tai siis tarkemmin sanottuna emme olisi kuulleet, ellemme olisi käyneet kärpäsinä katossa vaklaamassa toimituskunnan kokouksissa. Lehden submission-palveluun* ilmestyi vaivihkaa ...
Onko tämä maantiedettä? No, ei se tyhjyydessäkään kellu. Vähän sama kuin jos kysyisit, voinko tutkia tätä asiaa historiallisesta näkökulmasta. Maantieteilijöitä tarvitaan, täällä ja joka puolella! ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- P aljon onnea vaan, turkulainen maantieteen tutkimus ja opetus! Syyslukukaudella 1924 Turun yliopistoon perutettiin maantieteen oppiaine ja ensimmäiset maantieteen opiskelijat Turun kaupungin lähes 700-vuotisessa historiassa astuivat oppiin. Vaikka Helsingin dominanssi kotimaisen tieteen pelikentällä jatkui vielä pitkään, maantieteen liittyminen Turun yliopiston oppiaineiden joukkoon merkitsi tärkeää askelta tieteenalan levittäytymisessä maakuntiin ja alueellisten näkökulmien vahvistumisessa. Näin ollen syksyllä 2024 on ollut ehdottomasti syytä olla ylpeä pikku turkulaismaantieteilijä ja juhlia kauniin tieteenalamme historiaa ja tulevaisuutta. Pehmeät kannet...
Kunpa väikkärin kirjoittaminen maistuisi yhtä hyvältä kuin blogirunoilu, huoh. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- K uilu on aika hauska sana. Lapsuuden pleikkaripeleissä Crash Bandicoot tippui (ei kielioppivirhettä) rotkoon. Hassu sana sekin. Kielitoimiston sanakirja vihjaa, että kuilu ja rotko olisivat toistensa synonyymejä. Sanakirjan 1. määritelmä sanalle kuilu on "jyrkkäseinäinen syvänne; syvä vuoren t. maan halkeama, rotko ". Tämä määritelmä voi kuvata myös kuvaannollista kuilua, kuten termeissä "sukupolvien välinen kuilu" ja "elintasokuilu". 2. sanakirjamääritelmä kuilulle on " jhk rakennelmaan kuuluva kapea, syvä, kaivomainen tila ". Konkreettiset kuilut voisivat kiinnostaa enemmän geologia, luonnonmaantieteilijää tai rakennusinsinööriä. Itse kun olen kallellani ihmismaantieteeseen ja viehättynyt abstraktimmista tutkimusaineistoista ja -men...
Kommentit
Lähetä kommentti