23. luku: Kirjasto tekee gutaa

In Finland we have this thing called "kirjasto". Trust me, its cool.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuva: nevska/Pixabay

Jo muinaiset roomalaiset... krhm...

Jo muinaiset sumerilaiset 4000–2000 eaa. kokosivat savitaulujaan kokoelmaksi, jota voisi kirjaston varhaismuodoksi kutsua. Assurbanipalin kuninkaallinen kirjasto perustettiin Assyriassa yli 2600 vuotta sitten. Moni on varmasti kuullut tarunhohtoisesta Aleksandrian kirjastosta, johon aikanaan oli koottuna jopa puoli miljoonaa dokumenttia – tämäkin siis lähes kaksi vuosituhatta sitten. 

Suomen ensimmäinen julkinen kirjasto perustettiin Vaasassa vuonna 1794, mutta jo paljon sitä ennen maassamme oli ollut yksityisiä kirjastoja esimerkiksi luostareiden ja opinahjojen yhteydessä. 1900-luvulle tultaessa mallia otettiin amerikkalaisista yleisistä kirjastoista, kun aiemmin rahvaalle suunnatut kansankirjastot muokattiin ihan jokaiselle kaduntallaajalle tarkoitetuiksi kirjastoiksi.

Vuonna 2020 pienen Suomen ihkaomaa kirjastoinstituutiota rohkenee kutsua maailman hienoimmaksi. Maassamme toimii satoja erikokoisia ja -näköisiä kirjastoja, joiden yhteenlasketut asiakas- ja lainausmäärät yltävät kansainvälisessä vertailussa kärkipaikoille. Kirjastosta on tullut suomalaisille rakas ja korvaamattoman arvokas, mitä koronapoikkeustila on korostanut: kirjastojen sulkeminen keväällä herätti suurta mielipahaa, ja syksyllä teetetyn kyselyn mukaan joka toinen suomalainen koki keväisen kirjastosulun kielteisenä asiana. Täällä Turussakin, vaikka kirjastot eivät ole nyt joulukuussa kokonaan kiinni, asiakkaiden suuren harmituksen on pystynyt aistimaan.

Sillä eiväthän kirjastot toki pelkästään kirjojen ja muiden aineistojen lainaamista varten ole. Ne ovat paikka, jossa vietetään aikaa, hypistellään kirjoja, vaellellaan uneksuen hyllyjen välissä, luetaan lehtiä, tehdään tutkimusta, käytetään tietokoneita, pidetään aivoriihtä, osallistutaan ryhmiin ja tapahtumiin, pelaillaan, jutellaan, nauretaan,... Kaikkia kirjaston tehtäviä lienee mahdoton edes luetella. Se, että kirjastossa ei yhtäkkiä saakaan muuta kuin käydä pikaisesti hakemassa tai palauttamassa lainansa tai asioida tietokoneella vartin verran, on monelle järisyttävä muutos arkirutiineihin. En ihmettele, jos vähän ottaa pannuun. Meitä kaikkia ottaa.

Suomessa julkisten kirjastojen hallinnoimat kirjat ja muu aineisto kuuluvat meille kaikille. Ne ovat meidän kollektiivista omaisuuttamme, josta olemme oikeutettuja nauttimaan ja velvoitettuja huolehtimaan. Tällä tavoin meidän jokaisen ei tarvitse ostaa omaa kappaletta vaikkapa uusimmasta Tommi Kinnusen romaanista, vaan kirjastoihin voidaan hankkia niitä jonkin verran ja sitten kierrättää lukijalta toiselle. Resurssinäkökulmasta tämä on järkevää ja tehokasta toimintaa, sillä kirjojen valmistamiseen kuluu materiaaleja ja energiaa. Lainaaminen kirjastosta on jakamistaloutta, jossa kirjat, lehdet, ynnä muut eivät kyyhötä hyllyssä käyttämättöminä vuosikausia, vaan ne ovat säännöllisessä käytössä siirtyessään kädestä käteen ja tuodessaan hyötyä tai iloa yhä uusille ihmisille.

Kaipaavatko housusi paikkaamista? Älä heitä niitä roskiin äläkä turhaan osta ompelukonetta kaapin perukoille pölyttymään. Useasta kirjastosta löytyy ompelukone, jota voi lainata – ja opastus ja vinkit henkilökunnalta kuuluvat pakettiin.

Suomalaiskirjastojen lainausmäärät ovat olleet viime vuosina kasvussa, mitä varmasti osin selittää omistamishalun väheneminen: kotiin ei kaivata enää niin paljon materiaalia kuin ennen ja nähdään, että asioiden jakaminen, vuokraaminen ja lainaaminen ovat kelpo vaihtoehtoja hyödykkeiden ostamiselle.

Kirjastot ovat lisäksi olleet innokkaasti mukana kehittämässä e-kirjapalveluja. Sähköisten aineistojen lainaaminen on vieläkin ekologisempaa, sillä materiaaleja ei tarvita edes yhden fyysisen kappaleen tuottamiseen. Tarvitaan vain älylaite, jonka sisälle mahtuu lähestulkoon rajaton määrä luettavaa - tai katseltavaa tai kuunneltavaa, miten vain haluatte.

Suomalaisissa julkisissa kirjastoissa on aineistokappaleita kaikkiaan lähes 34 miljoonaa. Niiden kirjo on värikäs joukossaan korkeakirjallisuutta, viihdettä ja tietoa kaikenikäisille ja kaikkiin makuihin. Yksi kirjaston kiistatta tärkeimmistä tehtävistä on edistää elinikäistä oppimista tarjoamalla kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille helposti saavutettavaa tietoa maailmasta ympärillämme. Kirjastot lisäävät kansalaisten tietoisuutta ja mahdollistavat pääsyn tiedon äärelle ilman pilviä hipovia maksumuureja. Niiden kokoelmista löytyy suuri määrä teoksia, joiden avulla voi perehtyä ympäristöasioihin, kestävään kehitykseen, ilmastonmuutokseen joko hyvin luonnontieteellisesti tai käytännönläheisesti, tai tavalla, joka yhdistelee teoriaa ja käytäntöä. Toisin sanoen asioimalla kirjastossa on mahdollista kehittyä vastuullisena ja kestävästi toimivana maapallon asukkaana. Eikä ole vaikeaa tai maksa paljon. 

Eikä tarvitse välttämättä edes osata lukea tai jaksaa nostaa Holdenia hyllystä. Kirjastot nimittäin järjestävät vuosittain satoja ja taas satoja erilaisia tapahtumia, kuten luentoja, keskustelutilaisuuksia ja ryhmiä tiedon jakamiseksi ja välittämiseksi. Yksi näiden tapahtumien tarkoituksista on tarjota ihmisille helposti lähestyttävä tapa kasvattaa omaa ymmärrystään maailmasta. Niinpä ne ovat olennainen osa kirjastojen tehtävää edistää meidän kaikkien mahdollisuuksia kasvaa henkisesti. Turun kaupunginkirjaston strategiassakin nämä asiat ovat näkyvästi esillä. Sisäpiiriläisenä voin pikkaisen paljastaa, että Turun pääkirjaston tieto-osastolla suunnitellaan täyttä häkää ekologisen tietoisuuden lisäämiseen liittyvää sisältöä ensi vuodelle, joten kannattaa jäädä kuulolle (vink vink)!

Vaikka kirjastot eivät ole mitään tehtaita, vaikka kirjastot eivät itse tuota käytännössä mitään tarjoamiaan aineistoja, myös niiden toiminnassa vastuullisuusruuvia on varaa kiristää. Kirjastot tarkastelevat jatkuvasti tilojensa energiankäyttöä ja itsearvioivat kierrätys- ja kokoelmanhoitotapojaan, jotta niiden ekologisuus säilyy asianmukaisella tasolla. Lisäksi kirjastoissa otetaan ympäristöseikat huomioon vaikkapa kuljetus- ja siivouspalveluita hankittaessa. 

Jokunen vuosi sitten suomalaiskirjastot esimerkiksi alkoivat kilvan linjaamaan, että niteiden muovituksesta luovutaan kestävyyssyistä. Turun kaupunginkirjastossa nykyään muovitetaan vain aineistoihin liimattavat nidetarrat, jotta ne eivät pakkaa reppujaan ja lähde kävelemään. Turussa ratsastetaan kestävän kirjastoautoilun aallonharjalla, sillä aiemmin tänä vuonna liikennöintinsä aloitti maailman ensimmäinen sähkökirjastoauto. Lieke-nimeä tottelevan auton päästöt lähentelevät nollaa, ja sitä on kuulemma vielä mukava ajaakin. Kirjastojen kestävyysedistys ei siis näy vain puheissa vaan myös konkreettisissa teoissa.

Alkoiko suomalaiskirjastojen ympäristötouhuilu kiinnostamaan oikein tosissaan? Lisätietoa aiheesta löytyy Kirjastot.fi-sivuston Vihreä kirjasto -sivuilta. Suomen yleiset kirjastot yhdessä tuumin lanseerasivat syksyllä 2020 Yleisten kirjastojen ympäristötietoisuus 2020-luvulle -hankkeen, joka paitsi edistää kansalaisten ympäristötietoisuutta, kokoaa myös yhteen tietoja kirjastojen omasta ympäristötyöstä estradilla ja kulissien takana. Hankkeella on jopa omat Facebook-sivut.

Kirjasto todella tekee hyvää, sanan "hyvä" monimuotoisessa merkityksessä. Kirjaston asiakkaana saat hyvää ja olet mukana levittämässä hyvää. Kirjaston palveluista nauttimalla on sinun mahdollista tulla paremmaksi itseksesi. Mihin suuntaan ihmiskunta sitten onkin menossa, uskon vilpittömästi, että kirjasto on tällä matkalla vahvasti mukana ja saapuu rinnallamme tulevaisuuteen, joka meitä odottaa.