Opiskelu, tiede – ja elämä

Jännää, miten loppukesä tuppaa usein olemaan tällaista haamujen kanssa kahvittelua. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuva: fortherock/Flickr Teemapuisto vapaille Väitöskirjaprojektini on ollut vuoristorata-ajelu. Perustutkintoni valmistumisen lähestyessä väikkäri oli pelkkä pahainen C-suunnitelma. Syksystä 2018 eteenpäin siitä tuli B-suunnitelma, jonka aioin aktivoida siinä tapauksessa, ettei avoimilla työmarkkinoilla millään ala lykästää. Aktivointi tapahtui lopulta, kun jatko-opintohakemukseni hyväksyttiin loppukeväästä 2019.  Mutta se oli kaikkea muuta kuin tarinan päätös. B-suunnitelmavaiheesta aina vuoden 2021 puolelle saakka askellukseni väitöskirjamaailmassa oli varovaista ja hapuilevaa, sillä tutkimusaiheen rajaus ja tutkimuskysymysten muotoilu osoittautuivat vielä ennakoituakin hankalammiksi. Juoksuaskeliin innostuin opiskelupaikan varmistumisen jälkeen, samoin kuin usein ...

Ohhoh. Suomessa puhutaan nyt paljon meidän tutkimusaiheesta. Syy keskustelun viriämiseen Herran keväänä 2022 on selvä, joten en osaa olla asiasta niin haltioitunut kuin haluaisin. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuva: whologwhy/Flickr   V iime aikoina on puhuttu ruoasta aivan tarpeettoman synkkään sävyyn. Niinpä päätin piirtää Kärpästen herran keskiaukeamalle auringon ja piristää keskustelua vähän. Ruokajärjestelmässä on nimittäin käynnissä myös positiviisia ja suorastaan innostavia kehityskulkuja, jotka ansaitsevat saada huomiota. Uskokaa pois, emme me ole liukumassa pitkin helvetin suppiloa vailla toivoa vielä kerran nähdä päivänvaloa. Jos ette usko, niin vierittäkää vähän alaspäin.  Ne yhteen soppii Toisinaan innovatiivisinta, mitä kuvitella saattaa, on tehdä niin kuin esivanhempamme tekivät. Ehkä teille on jo tuttua, että menneisyydessä kasvin- ja eläintuotanto sijaitsiv...

Waldo-setää ei paljon stressaa savannillakaan. Ja vielä villapipo päässä! -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Kuvat: Alvesgaspar/Wikimedia Commons (Waldo Tobler) & SCAPIN/Pixabay (tausta) S attuneesta syystä olen pohdiskellut viime aikoina aika paljon stressiä. Aloin lukea Robert M. Sapolskyn stressiaiheista kirjaa Miksi seeprat välttyvät mahahaavoilta .  Omien kokemusteni ja mainitun kirjan pohjalta ajattelin hyödylliseksi kirjoittaa ylös väitöskirjantekijän ja jatko-opiskelijan kuormitustekijöitä, näiden tekijöiden taustoja ja esimerkkejä, miten kehoni on tekijöihin reagoinut.  Juonipaljastus: ihmisväitöskirjatutkija stressaa kuin 2020-luvun  Homo sapiens sapiens konsanaan.  1.  Olen taas ilman apurahaa. Silti, ei minun rahani nyt akuutisti ole loppumassa. Silti haluaisi visusti välttää kaikkia ylimääräisiä menoja, kaikkia vähänkin isompia kuluja, jos vain...